Kesä on eletty ja elämään palaa normaali järjestys. Kesä on toki tehnyt kirjanpitäjän elämällekin hyvää. Kolme viikko tiukkaa lomailua. Ihanaa. Viikko jäi vielä syksyn keskelle ja ylityöviikko talvelle tallessa.
Kyllä, olen niin lomaihminen ja mikä hämmästyttävintä pystyn myös heti vaihtamaan vapaalle. Teen työt aina siihen pisteeseen, ettei mikään asia jää kalvamaan ajatuksiin loman ajaksi. Asiakkaatkin ovat olleet hyvin rauhallisia lomani ajan, eivätkä ole jahdanneet kollegoitani hulluuden partaalle lomani aikana. Hyvä minä!
Syksyn alku on aina tyly. Työt ovat kasaantuneet. Kukaan ei tee minun töitä loman aikana. Vain kiireellisimmät selvitykset ja maksatukset hoidetaan. Näin ainakin meidän toimistolla. Isoissa toimistoissa voi olla toisin.
Riittämättömyyden tunne on hyvin tuttu ja asiakkaat kyllä osaavat vaatia ja aikatauluttaa. Olenkin välillä kamppaillut huonommuuden tunteen kanssa ja tuntenut itseni riittämättömäksi. Itsetunto on välillä kovilla, kun ei pysty tunnollisena ihmisenä millään hoitamaan kaikkea vaaditussa ajassa. Lisäksi oma kunnianhimoni aiheuttaa nutturan kiristymistä.
Siksi olenkin ihan tietoisesti joutunut ja halunnut miettiä, että millä riittämättömyyden tunne ja siitä kumpuava itsetunnonlaskelminen saadaan selätettyä. Tämä Lauri Järvilehdon kirjoitus on tällä hetkellä tuonut apua kiireen keskellä.
Itsetunto riippuu siitä, miten tarkastelet sitä, mitä teet, eikä niinkään siitä, kuinka taitava olet siinä.
Näin se pitäisikin olla, että kiittää itseään niistä asioista, jotka ovat hyvin ja jotka on tehnyt hyvin. Jättää sitten sen arvostelemisen vaikka muille. ;) Tiedän olevani hyvä ja taitava kirjanpitäjä. Niin ja tunnollinen. Useinhan sitä on kuitenkin itsensä pahin kriitikko. Sitä minäkin olen!
Nautitaan jo saavutetusta ja katsellaan tulevaisuutta mahdollisuutena oppia uutta! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti